Ruokaretriitit kokoavat yhteen ihmisiä, joita kiinnostaa mennä yhdessä ruuan lähteille sekä tehdä terveellistä yhteistyötä kotimaisen lähiruuan edistämiseksi.
Majvikin Ruokaretriitti
26.3.2022
Järjestimme Majvikin biodynaamisella luomutilalla päivän mittaisen Ruokaretriitin, missä tutustuimme maatilan toimintaan. Tilan isäntänä toimii Atte Hermansson puolisonsa Anun kanssa, joka on tuttu osalle Jätkäsaaren Ruokapäiviltä.
Majvikin luomutilalla on pitkä ja monivaiheinen historia. Tilaa on kehitetty vuosikymmenten saatossa biodynaamiseksi sekä mahdollisimman omavaraiseksi alan pioneerien toimesta.
Tila ei esimerkiksi tarvitse ulkopuolisia lannoitteita, sillä lannoitteena hyödynnetään kyyttölehmien lantaa. Näinä maailmanaikoina tämä tietotaito on ruokaturvamme kannalta äärimmäisen arvokasta ja osaaminen on hyvä olla hallussa mahdollisimman laajalla joukolla.
Alla kuvissa Atte kertoo tarkemmin lehmien tärkeästä merkityksestä osana tilan toimintaa: lehmien tuottama lanta on heidän ruuantuotannon ydin. Ilman lehmien tuottamaa lantaa kasvit eivät kasva ja tila olisi riippuvainen ulkopuolisista lannoitteista.
Lanta kerätään kuivikkeiden avulla kerroksittain talteen. Eli lantakerroksen päälle levitettään kuivikekerros, jolloin loppukeväästä kerrostumaa on kertynyt reilun metrin paksuisesti.
Ihmiset panivat merkille, että navetassa ei ollut lainkaan pistävä haju, vaan itseasiassa hyvä tuoksu. Atte kertoi sen kielivän siitä, että lehmät voivat hyvin ja saavat terveellistä ruokaa. Lapset pääsivät myös silittelemään lehmiä, mistä ne kovasti tykkäsivät. Palkinnoksi jotkut lehmistä nuolaisivat kädestä karhealla kielellään.
Navetan jälkeen siirryimme tutustumaan tilan maakellariin. Atte kertoi tärkeitä kokemusperäisiä tietoja, kuinka maakellarisäilytys tulee tehdä, jotta juurekset säilyvät maakellarissa hyvänä talven yli, eivätkä rotat pääse niitä syömään. Säilytyslämpötila on pidettävä -0c – +6c välissä ja ilman suhteellisen kosteuden on oltava n. 75%.
Säilytyslämpötilan säädöllä voidaan vaikuttaa juuresten ominaisuuksiin, esimerkiksi sipsiperunaa säilytetään huomattavasti lämpimämmässä (+15c). Rotilta suojautumisessa tulee huomioida rotanmyrkyt ja lattian betonin sekaan on hyvä sekoittaa lasia, sillä rotat pääsevät myös betonin läpi.
Maakellarissa oli myös arviolta 60-luvulla tehty perunanerottelijakone, millä saman kokoiset perunat saatiin kätevästi eroteltua omiin säkkeihinsä.
Maakellariesittelyn jälkeen siirryimme meille varatun projektin pariin. Tien varresta oli kaadettu puita polttopuiksi ja avartamaan näkymää pelloille. Meidän tehtävänämme oli kerätä risuja traktorin kärryjen kyytiin sekä kasoiksi peltojen laidoille. Kasat poltetaan myöhemmin ja niistä syntyvä tuhka levitetään pellolle nostamaan kalkin tavoin maaperän pH-tasoa.
Risuhomman tekeminen hoitui retriittiporukalla todella ripeästi ja työpanoksesta oli tilalle merkittävä apu.
Osa porukasta meni tekemään polttopuita kirveellä, mitä varten oli tehty vanhojen autonrenkaiten ja isojen pölkkyjen yhdistelmästä pilkkomistaso.
Menetelmä tehosti huomattavasti pilkkomista, kun puita ei tarvinut kerätä jokaisen halkaisun jälkeen maasta ja renkaan sisään pystyi laittamaan useamman halkaistavan pölkyn. Kun halkaisupisteitä oli useampi, tuli polttopuita tehtyä kärrykaupalla!
Lapset olivat olleet Anun kanssa tutustumassa kanalaan ja tullessaan halkotyömaalle, innostuivat he keräämään halkoja kärryn kyytiin. Se luonnistuikin heiltä vallan mainiosti ja kuormien täytyttyä pääsivät he traktorin kauhan kyydissä takaisin tilalle myöhäistä lounasta nauttimaan.
Kyllä kelpasi!
Tiedustellessamme aamupäivän työskentelyn jälkeen muilta josko ruoka jo maistuisi ja viesti oli selkeä: kyllä nyt ruoka maistuisi. Lähdimme siis syömään koko konkkaronkka.
Ruokailu tapahtui tilan kausihuoneella, mihin oli viety pöytiä ja tuolia. Se oli hyvä sääsuoja, kun välillä aurinko paistoi, välillä tuuli kovemmin ja hieman satoi myös luntakin.
Ruuaksi oli tilan supermaukkaista juureksista valmistettua kasviskeittoa ja hernekeittoa. Kylkiäiseksi oli tilan jauhoista leivottua leipää sekä kanalan kanamunia. Jälkkäriksi kahvin ja teen kanssa saimme nauttia maukasta mutakakkua. Ruokailuun oli panostettu ja kaikki toimi hienosti – ja tässä vaiheessa kiitämmekin keittiön väkeä.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä viimeistelemässä projektimme loppuun ja tutustumassa tarkemmin kanalan toimintaan.
Kukot vahtivat tarkkaan kanojen toimintaa, mutta aina välillä ne livahtivat ”vieraisiin”, minkä ansiosta geeniperimä pysyy mahdollisimman luonnollisena.
Kanojen jätöksiä käytetään niinikään lannoitteina mm. pensaiden kasvatuksessa.
Työpäivän päätteeksi joimme vielä iltapäiväkahvit ja siirryimme juureskassien jakoon kaupalle. Jokaiselle osallistujalle oli koottu juureskassi tilan tuotteista, mistä kaikki pääsivät kotiin valmistamaan omia juuresbravuureitaan.
Epilogi:
Ruokakassien jälkeen osa lähti jo kotimatkalle ja loput lähtivät saunomaan vanhaan pihasaunaan. Naiset menivät ensin saunaan, koska naiset ensin ja miehet kokoontuivat tilan keittiöön keskustelemaan hyvien ristipölytteisten siementen tärkeydestä.
Päivän jälkeen uni maistui – yhtä arvokasta kokemusta rikkaampana.
Tulossa olevia Ruokaretriittejä:
1. Askolan kanala- ja villiyrttiretriitti
2. Kymenlaakson Ylämaankarjaretriitti
3. Varsinais-Suomen maakellariretriitti
4. Pohjois- Karjalan Mangalitzapossuretriitti
5. Pirkanmaan suuri kylvöretriitti
7. Keski-Suomen punamultaretriitti
8. Monia muita suunnitteilla olevia retriittejä uusiin maakuntiin
Lisäksi erilaisia ruokataitokerhoja on suunnitteilla alueilla sekä 2 lähiruuan noutopistettä avautuu huhtikuussa Pirkanmaalla.
Pysy kuulolla ja nähdään tulevilla Ruokaretriiteillä!