Ensimmäinen ruokaretriitti on nyt pidetty!

Kokoonnuimme yli 10 hengen voimin Vastalahden tilalle Ruovedelle viettämään ruokaretriittiä viime viikonloppuna. Valtava kiitos vielä osallistuneille ja myös hengessä mukana olleille sekä erityisesti Salusen perheelle, kun saimme järjestää ruokaretriitin heidän tilallaan!

Osallistujakunnassa oli monipuolisesti eri alojen osaajia ja suurin osa oli toisilleen ennestään tuntemattomia. Siitä huolimatta henki oli heti alusta alkaen ja koko viikonlopun ajan luonteva ja välitön.  Perjantai-ilta meni tutustumisen, majoittumisen, saunomisen ja illallistamisen merkeissä. Sari oli leiponut meille parasta saaristolaisleipää, mitä olen koskaan syönyt. Tarjolla oli myös monipuolisesti juomia Pyynikin panimolta, Hurstin maitotilalta ja mustaherukkamehua. 

Mökit olivat tunnelmallisia ja hyvinvarusteltuja hirsimökkejä. Salusen pojat olivat olleet reippaana ja lämmittäneet mökkejä päivän ja sisään astuessamme meidät otti vastaan loimuava takkatuli. Myös saunat olivat lämpimänä odottamassa ja pystyimme pitkän matkan jälkeen nousemaan lauteille. Mikä voisikaan olla parempaa?

Siitä seuraavaksi kömmimme peittojen alle tai makuupussien sisälle nukkumaan. Uni kyllä maistui.

Lauantai

Aamulla kokoonnuimme tilan verstaalle syömään niinikään maittavaa aamupalaa. Sari oli tehnyt meille superhyvää maalaiskanamunamunakasta, kaurapuuroa, jonka päälle laitoimme Hanhon metsistä poimittuja mustikoita ja puolukoita. Liinan alla höyrysivät vastaleivotut sämpylät. Lisukkeita oli moneen lähtöön. 

Aamupalan yhteydessä kävimme läpi päivän suunnitelmaa. Lähistöllä oli hakkuuaukeita, mille piti tehdä taimikonhoitoa. Aamupalan jälkeen hyppäsimme traktorin peräkärryn kyytiin ja suunnistimme mestoille. Perillä Jussi opasti meille raivuuveitsien sekä vesureiden käyttöä ja taimikonhoitoperiaatteita: arvojärjestys puissa on kuuset ensin, sitten männyt, sitten koivut ja niiden jälkeen tulee muut lehtipuut. 

Kuusien ja mäntyjen ympärille oli kertynyt lehtipuiden vesoja, jotka kasvaessaan vievät elintilan arvokkaammilta puulajeilta. Ne siis leikattiin tyvestä vetämällä puuta itseä päin ja nykäisemällä raivuuveitsellä. Työ oli oudolla tavalla hyvin tyydyttävää ja stressitasot, jos niitä jollakin oli vielä jäljellä, laskivat silmissä. 

Hyvin ansaitulla tauolla istuimme nuotion ääreen rupattelemaan. Paistoimme makkaraa, joimme kahvit ja minttukaakaot. Reippailun jälkeen makkara ja kaakao ulkoilmassa teki eetvarttia.

Raivuuhommien lomassa kävimme verstaalla syömässä lounaan. Kauranyhtöleipä oli mausteinen folion sisällä lämmitetty leipä, mikä vei ainakin oman kieleni mennessään. Jälkiruuaksi oli Olli-vaarin puolukkarahkaa. 

Lounaan jälkeen palasimme takaisin raivuuhommiin, tällä kertaa toiselle puolelle tietä. 

Kun alkoi hämärtämään, kävimme katsomassa tuulisen mäen päältä auringonlaskua ja kaukaisuudessa näkyvää tuulimyllyä, joka ei pyörinyt. Kaiken järjen mukaan kelin piti olla optimaalinen tuulimyllylle, mutta niin se vain jökötti lavat paikallaan. Tällaisia on kuulemma muuallakin. Ilmiötä hetken ihmeteltyämme suuntasimme tutustumaan metsäkoneen käyttöön.

Halukkaat saivat hypätä koneen puikkoihin ja käsitellä itsekin puita. Koneen käyttö jännitti aluksi, sillä nappeja oli niin paljon, mutta Jussin hyvässä ohjauksessa ensimmäinen puu oli kaadettu, karsittu ja sahattu jo muutaman minuutin päästä, vaikka aikaisempaa kokemusta metsäkoneen käytöstä ei ollut. Kerrassaan mahtava oppimiskokemus!

Kun puita oli kaadettu riittävästi, hyppäsimme takaisin traktorin lavalle ja ajoimme verstaalle lounaalle. Totesimme parhaaksi käydä saunomassa ja vaihtamassa kuivaa vaatetta päälle ennen päivällistä. Muutama pyynikkiläinen siis kassiin ja saunalle. 

Palattuamme verstaalle oli illallinen katettu ja kynttilät paloivat pöydällä luoden tunnelmaa. Menu oli taas rakennettu lähituottajaverkoston tuotteista. Paikallinen kalastaja oli kalastanut kuhaa ja savustanut kuhafileet. Niittymäen tilalta oli savustettua kalkkunafilettä. Kyytipojaksi Tulijoen perunaa, porkkanaa, sipulia ja uunijuureksia. Ihmiset vaikuttivat tyytyväiseltä.

Workshop

Päivien aikana oli juteltu seikkaperäisesti ruuantuotannosta, vallitsevasta maailmantilanteesta ja tutustuttu toisiin paremmin. Jotta saisimme ajatuksia konkreettisesti, päätimme tehdä napakan strategia/palvelumuotoiluharjoituksen. Kysyimme seuraavat kysymykset joiden alla on kiteytettynä vastauksia:

1. Millaista ruokaa haluat syödä tulevaisuudessa?

• Maistuvaa ruokaa
• Lähituottajien ruokaa
• Terveellistä & puhdasta ruokaa (GMO-Free)
• Ei prosessoitua ruokaa
• Kestävää tuottajalle & kuluttajalle
• Kotimaista ruokaa
• Pientuottajien ruokaa
• Luomua

2. Mitä yhteiskunnassa pitäisi muuttua, jotta tavoitteisiin päästään?

• Irti EU:sta
• Tuontiruuan minimointi
• Tuottajan ja kuluttajan suora kohtaaminen
• Alueelliset osuuskunnat
• Joukkolainat, ei keskitetyt pankkilainat
• Ruuan verotus alemmaksi
• Maa- ja metsätalouden arvostuksen lisääminen
• Yhteisöllinen ruuan jakelu
• Suomen omavaraisuuden kasvattaminen
• Jaetaan tietoa tilojen kesken
• Media ja sen infra ilman sensuuria

3. Mitä itse voisit tehdä asian eteen?

• Ostaa lisää lähiruokaa ja kotimaista ruokaa
• Osallistuminen ruokaretriitteihin
• Mennä kesätöihin tiloille
• Osuuskuntapohjaisen ruokapopupstoren organisointi

Workshop herätti monenlaista keskustelua ja sen avulla osallistujien ajatukset sekä tahtotilat tulivat paremmin esille.

Menivätkö kaikki workshopin jälkeen nukkumaan? No eivät tietenkään, sillä Vastalahden saunasaarekkeella korkeiden koivupuiden keskellä oli lämmitetty 1800-luvun talon vanhaan palvisaunaan rakennettu savusauna ja palju. Täyden kuun loisteessa ja tähdelentojen kiiriessä kirkkaalla tähtitaivaalla vastaanotimme kunnioittavalla mielellä tämän upean suomalaisen kokemuksen.

Lopulta siirryimme mökkeihin nukkumaan, eikä kenenkään tarvinut houkutella unta. 

Sunnuntai

Nukuimme myöhään ja heräsimme herkulliselle brunssille. Verstaalle oli tuotu lähitilojen tuotteita ja pidimme lopuksi kunnon maalaismarkkinat. Kaikki saivat ostaa kotiinvietäväksi mitä parhaimmista raaka-aineita ja niistä tehtyjä ruokia.

Ennen kotiinlähtöä teimme kierroksen tilan ympäri ja kokoonnuimme ottamaan yhteiskuvat. Hyvästelimme toisemme ja totesimme, että toimintaa kannattaa jatkaa ja laajentaa. 

Mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi ajattelimme järjestää tulevan ruokaretriitin suunnittelutapaamisen/tapaamisia, johon toivomme uusia kasvoja olemassaolevasta ringistä. Lisäksi päätimme laajentaa verkostoa aktiivisesti sekä osallistujapuolella, tilaverkostojen puolella sekä yhteistyökummpaneiden ja muiden jo rakennettujen verkostojen saralla. Tavoitteena on saada toiminta Suomen laajuiseksi 2022 kesään mennessä, mielellään jo ennen sitä. Pystytämme myös oman digitaalisen yhteistyöalustan, jonka päällä toimintaa on helpompi koordinoida.